Synnytäänkö hauskaksi? Stand up -koomikko Fathi Ahmed kertoo, mistä hauskuus rakentuu ja voiko sitä oppia.
Synnyin kaksi viikkoa myöhässä. Kenenkään mielestä se ei ollut hauskaa. Äiti ehti jo toivoa uutta tyttöä seurakseen perheeseen, mutta ei. Olin perheemme neljäs poika, mikä on jo aika hauskaa. Tavallaan synnynnäinen hauskuus tai ainakin hauskuus syntymän hetkellä on siis mahdollista.
Yksinkertaistettunahan hauskaa on se, mikä naurattaa. Mutta kumpi sitten on parempi eli hauskempi vitsi, sellainen, jolle nauraa kerran hysteerisesti, vai sellainen, jota alkaa itsekin kertoa eteenpäin? Muistan, kuinka 12-vuotiaana kaverini kertoi minulle vitsin, joka jäi kyllä mieleeni mutta ei saanut minua ulvomaan naurusta. 15-vuotiaana toinen kaverini taas kertoi minulle vitsin, jonka kuultuani nauroin niin, että hyperventiloin. Tästä huolimatta olen kertonut aikuisiällä eteenpäin juuri ensimmäistä vitsiä, kahdesta syystä. Se ei ollut vain keskenkasvuisia naurattava pieruvitsi, ja toisekseen vitsin kertoja osasi kertoa ja rakentaa vitsin niin hyvin, että se jäi mieleen. Hauska aihe ei riitä, tarvitaan myös oikea ajoitus ja rytmi. Ja ne ovat asioita, joita voi harjoitella.
Vitsit ovat lyhyitä tarinoita, ja siksi eräänlainen tarinankertomistaito on niidenkin kohdalla erittäin tärkeää. Kaikille on tuttu se tilanne, jossa tarinankertoja on keskeytetty kesken kaiken, kun tarinassa myös osallisena ollut kokee, että hän osaa kuvailla tilanteet kertojaa paremmin. Tarinankaappaaja ei usko kenenkään kykenevän kertomaan tarinaa yhtä hyvin kuin hän. Toinen taas voi ymmärtää olevansa tiellä ja antaa tilaa tarinanjatkajalle. Väistäminen ja tilan antaminen on myöskin taito: eihän hauskuus ole lavalla yksin esiintyvien koomikoiden yksinoikeus tai ominaisuus vaan ruoka- ja baaripöydissä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Syöttelyä, tilan tekemistä ja sen antamista.
Synnynnäisesti voi olla hauska, mutta koomikkona pitää olla hauska monella tavalla. Pitää osata lukea tilanteita ja ihmisiä. Olen keikkaillut pitkään koomikkona, mutta en todellakaan ole ollut aina hauskin ystäväpiiristäni. Olen silti ainoa, joka on rakentanut huumorista uran. Se on tarkoittanut rytmityksen ja ajoituksen miettimistä sekä tietenkin aiheiden jatkuvaa etsimistä. Siksi syntyjään voi olla hauska – mutta ei koomikko.